sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Matkan alku



Vihdoin se kauan odotettu päivä koitti ja oli aika lähteä kohti Italiaa. Koululla piti olla 11.45, josta hyvästelyjen jälkeen jatkoimme matkaa Sundellin bussilla. Rakas koulumme piha ja tuttavat unohtuivat nopeasti kun aloimme pelaamaan pelejä esim. ’’En ole koskaan’’. Kortit olivat myös kova sana koko automatkan ajan.
Bussimatkalla pysähdyimme Karkkilan ABC:llä syömään tuhdit ala carte -annokset. Henkilökunta pahoitteli odottamista ja tarjosi jäätelöt Apsi Apinan-kylmähyllystä.  Jälkkärijätskit syötyämme jatkoimme matkaa. Kaikilla oli matkan ajan hauskaa ja tunnelma oli katossa.
Lentokentälle selvittiin ajoissa, mutta selvisi, että lento on kaksi tuntia myöhässä ja tulisi lähtemään vasta 20.00, vaikka sen piti lähteä jo 18.05. Tämä meitä tietenkin ärsytti, mutta oli siinä yksi hyväkin puoli. Jääkiekon MM-kisojen Suomen välieräpelin katsominen olisi jäänyt ikävästi kesken, jos alkuperäinen lähtöaika olisi pitänyt paikkansa. Suomen hieno 3-1 voitto Venäjästä toi lohtua odottamiselle. Ja lentokentän tunnelma oli korkealla Suomen pelin takia. Pelin loppuminuuteilla lennon lähtöaikataulu tarkentui ja lähtöaika siirtyi vielä reilulla tunnilla. Eli lentomme, jonka piti lähteä 18.05 lähteekin 21.10. Korvaukseksi tästä saimme 12 euron ruokapassit joilla saimme ostettua syötävää kentältä vielä ennen viivästynyttä lähtöä.
Lentokoneessa oli aluksi ongelmia wifin kanssa mutta loppujen lopuksi se alkoi toimia. Lentokoneessa oli myös lahjakas a capella kuoro, joka esiintyi epävirallisesti jokaiseen mahdolliseen väliin, joka oli todella ärsyttävää joidenkin mielestä. Kuulimme ainutlaatuisen toteamuksen Erkalta, joka meni kutakuinkin näin. ’’Täällä pieni Porin poika on kuin kotonaan’’. Matkan aikana näytettiin monia omituisia ohjelmia mukaan lukien merimato-dokumentti. Lensimme myös Alppien yli, näimme ilotulituksia Prahan kohdalla ja kaupunkien valot olivat todella kauniita yöaikaan. Saavuttuamme Marco Polon lentokentälle haimme laukut ja pidimme vessatauon. Kaiken huipentumaksi eräs nimeltä mainitsematon Jooel ei edes tunnistanut laukkuaan. Kävelimme lentokentän aulaan, jossa kohtasimme ryhmänohjaajamme Netan ensikertaa. Tämän jälkeen lähdimme kohti leirialuetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti