Vihdoin se kauan odotettu päivä koitti ja oli aika lähteä
kohti Italiaa. Koululla piti olla 11.45, josta hyvästelyjen jälkeen jatkoimme
matkaa Sundellin bussilla. Rakas koulumme piha ja tuttavat unohtuivat nopeasti
kun aloimme pelaamaan pelejä esim. ’’En ole koskaan’’. Kortit olivat myös kova
sana koko automatkan ajan.
Bussimatkalla pysähdyimme Karkkilan ABC:llä syömään tuhdit
ala carte -annokset. Henkilökunta pahoitteli odottamista ja tarjosi jäätelöt
Apsi Apinan-kylmähyllystä. Jälkkärijätskit
syötyämme jatkoimme matkaa. Kaikilla oli matkan ajan hauskaa ja tunnelma oli
katossa.
Lentokentälle selvittiin ajoissa, mutta selvisi, että lento
on kaksi tuntia myöhässä ja tulisi lähtemään vasta 20.00, vaikka sen piti
lähteä jo 18.05. Tämä meitä tietenkin ärsytti, mutta oli siinä yksi hyväkin
puoli. Jääkiekon MM-kisojen Suomen välieräpelin katsominen olisi jäänyt
ikävästi kesken, jos alkuperäinen lähtöaika olisi pitänyt paikkansa. Suomen
hieno 3-1 voitto Venäjästä toi lohtua odottamiselle. Ja lentokentän tunnelma
oli korkealla Suomen pelin takia. Pelin loppuminuuteilla lennon lähtöaikataulu
tarkentui ja lähtöaika siirtyi vielä reilulla tunnilla. Eli lentomme, jonka
piti lähteä 18.05 lähteekin 21.10. Korvaukseksi tästä saimme 12 euron ruokapassit joilla saimme ostettua syötävää
kentältä vielä ennen viivästynyttä lähtöä.
Lentokoneessa oli aluksi ongelmia wifin kanssa mutta
loppujen lopuksi se alkoi toimia. Lentokoneessa oli myös lahjakas a capella
kuoro, joka esiintyi epävirallisesti jokaiseen mahdolliseen väliin, joka oli
todella ärsyttävää joidenkin mielestä. Kuulimme ainutlaatuisen toteamuksen
Erkalta, joka meni kutakuinkin näin. ’’Täällä pieni Porin poika on kuin
kotonaan’’. Matkan aikana näytettiin monia omituisia ohjelmia mukaan lukien
merimato-dokumentti. Lensimme myös Alppien yli, näimme ilotulituksia Prahan
kohdalla ja kaupunkien valot olivat todella kauniita yöaikaan. Saavuttuamme
Marco Polon lentokentälle haimme laukut ja pidimme vessatauon. Kaiken
huipentumaksi eräs nimeltä mainitsematon Jooel ei edes tunnistanut laukkuaan.
Kävelimme lentokentän aulaan, jossa kohtasimme ryhmänohjaajamme Netan
ensikertaa. Tämän jälkeen lähdimme kohti leirialuetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti